Osallistuin tässä männä viikoilla paikallisen lankakaupan
pyöröpuikon teemailtaan, jossa oli tarkoitus opetella neulomaan kaksi sukkaa kerralla pitkällä pyöröpuikolla. Olen pitkään halunnut opetella kyseisin tekniikan ja nyt siihen tarjoutui oiva mahdollisuus, joten en voinut olla tarttumatta haasteeseen.
Vapisevin sormin menin muutama viikko taaksepäin tiistai-iltana lankaupan ovelle sovittuna aikana ja astuin sisään. Miten voikaan täysin uuden opetteleminen olla niin pelottavaa, minähän rakastan neulomista! Selvisi, että muutkin kurssille osallistuneet olivat yhtä epäröiviä omasta tekemisestään mikä lohdutti kovasti, samalla viivalla oltiin kaikki, me eri-ikäiset neulomista rakastavat naiset, kädessään pitkä pyöröpuikko,kaksi kerää Teeteen Pallas-lankaa ja kasvoilla epäröivä ilme: Ei tästä kyllä sukkaa voi tulla. Mutta niin vaan lankakaupan ihana omistaja opasti meidät alkuun ja muutaman tovin jälkeen, oli minullakin puikoilla 16 nihkeää silmukkaa. Siitä kaikki sitten alkoi, hassua kyllä, täysin päin vastaisessa järjetyksessä, jota olin tottunut tekemään. Aluksi tietenkin lisätään silmukoita että saadaan jotakin sukkaa muistuttavaa aikaiseksi. Harmi, etten kuvannut tätä matkaani maaliin, mutta ensimäisen tiistain jälkeen lähdin kotiin mukanani varvaspussi,siis sukan kärki, johon varpaat juuri sopivat. Kotiläksyksi tuli neuloa sukkia niin pitkälle, että kantapää olisi seuraavana. No onneksi tekele siinä vaiheessa alkoi muistuttaaa jopa jotakin sukan tapaista, niin oli kohtuullisen helppo neuloa vaan suoraa, vaikka sitäkin tietysti tehtiin samaan aikaan kahteen sukkaan.
Sain kun sainkin tehtyä sukat siihen vaiheeseen kotona kun pitikin ja seuraavana tiistai-iltana astelin lankakaupalle hieman levollisimmin mielin kuin viime keralla, mutta kuitenkin pieni hien pisara otsallani, miten ihmeessä näihin kantapää saadaan? Mieleeni muistui väkisinkin ne kerrat peruskoulussa kun ensi kertaa perussukan kantapäätä opeteltiin. Taisi silloin äiti neuloa jonkun kohdan kun ei itse osannut tai viitsinyt. Tällä kertaa ei enää kehdannut äidille työtä sysätä, vaikkakin varmaan hän olisi sen tehnyt, jos olisi tarvinnut.
Tällä kertaa oli myös porukka jo sen verran viime kerrasta tullut tutuksi, että oli oikein mukava istahtaa lankakaupan värikkääseen maailmaan ja aloittaa jotakin, mistä ei kyllä ollut minkäänlaista hajua. Onneksi opettaja oli hyvä ja kärsivällinen. Auttoi tarvittaessa kun tapahtui jotain kamalaa, esimerkiksi, kun epäonnekseni onnistuin muutaman kerran vetämään juuri sen väärän puikon pois ja kaikki silmukat tippuivat. No, tätäkin onneksi oppi varomaan.
Opettajamme oli myös suunnitellut meitä varten oman version kantapäästä ja saimme tehdä minusta meille suomalaisille sopivan vahvistetun kantapään kantalappuineen päivineen. Kantapään teko oli oikeastaan ihan mukavaa, kun lopulta ymmärsi mitä oli tekemässä ja kaikkihan tehtiin taas nurin kurin totuttuun verrattuna.
Kantapään tekemisen jälkeen tunsi itsensä jo mestariksi ja alun vaikeudet tuntuivat jo niin kaukaisilta. Varren neulominen oli helppoa. Itse valitsin varteen valepalmikon, joka on mielestäni nätti ja joustaa kuitenkin niin kuin resori.
Kotiin lähtiessä opettajamme lupautui antamaan kaupalla tukiopetusta ja auttamaan jos tulisi pulmatilanteita. Naureskelimmekin yhdessä, että hän voisi perustaa neulojan auttaman puhelimen.
Kotona selvisin varren loppuun ilman suuurempia kommelluksia ja sain sukat valmiiksi. Uskomatonta kuinka pitkällä kaksi kerää lankaa riittivät. Saimme alussa myös kolmannet kerän, mutta sitä en enää aloittanut, olisin muuten kohta huomannut neulovani reisisukkia :-)
Kuvassa näkyy minkä verran keristä jäi lankaa jäljelle,siinä juuri tämän tekniikan hyöty,langan voi käyttää aivan loppuun saakka eikä jämänöttösiä jää.
Samana iltana kun olin saanut sukat valmiiksi, ajattelin aloittaa heti uudet perään, mutta kuinkas ollakkaan, tapahtui se mitä olen aina pelännyt: Istuin puikkojen päälle ja takapuoleni alta kuului hento naps. Sinne meni se puikko :-(. No yksi hyvä syy poiketa kaupalla ostamaan uudet puikot ja verestämään muistia aloitellessa uusia sukkia.
Oppia ikä kaikki, kiitos Tinna opetuksesta!
